Ystäväni päiväkotiajalta, Tättähäärä (5), poikkesi viime viikolla viettämään iltapäivää kanssamme. Mukava tammikuinen sää houkutteli meidät pienelle metsäretkelle. Tättis innostui erityisesti ideasta, että hän voisi johtaa retkeä – nimenomaan päiväkodin retkeä.Siinä me sitten Markun kanssa seisoimme pihalla ohjeita odotellen. Ja niitä riitti. -Ottakaas itsellenne pari ja toisia kädestä kiinni!Vilkuilimme ympärillemme; me kaksi senioria siinä seisomassa vähän …
Tättähäärä (5) seuraa tarkasti neuletyöni edistymistä.– Ompele mullekin jotain, jooko?– Kun tämä ei ole ompelemista. Tämä on neulomista. Tämä on aika hidasta työtä. – No mutta ompelisit vaikka jonkun hameen. Tanssihameen. Sellasen tosi pitkän. Innostumme molemmat. Jätän neuletyöni ja lähdemme siltä istumalta kangasostoksille. Tättikselle avautuu kangaskaupassa täysin uusi maailma. Hän lumoutuu liikkeen materiaalivalikoimista ja värikylläisestä …
Tättähäärä (5) hyppelee jalkakäytävällä välissämme ja testailee erilaisia kävelytyylejä. Hän heittelee jalkojaan miten sattuu pitäen meitä käsistämme kiinni. Kikattaa niin, että lyyhistyy lopulta hervottomana asvaltille ja saa sanotuksi, että ai kun nauru sattuu mahaan. Ja se nauru tarttuu, pakkautuu sydämen ympärille, saa vedet varttuneen silmiin. Siinä kävellessämme kaupungilla hän muistaa edellisellä vierailukerralla keksimänsä roolileikin, joka …
