EDES PIENEN HETKEN
Äiti,kuvittelen usein mitä sanoisin sinulle,jos saisin vielä hetken kanssasi.Edes pienen hetken. Kertoisin kuinka lapsuuteniyhä useamminpalaa mieleeni;aamukaakaot, iltarukoukset,kätesi kädessäni,laulut, hymyt, harmitukset…Olet niissä kuvissa. Ja nuoruus,kysyisin miten kestit meitäja pippurisia puberteettejamme…Kannustit, huolehdit, iloitsit, rakastit.Niinhän äidit tekevät, – ärsyttävyyteen asti.Se kaikki oli niin itsestään selvää. Kun me löysimme polkummesaavutimme, asetuimme,joskus kompuroimme, erehdyimme,tiesimme aina sinun jakavanilomme, surumme,hämmentyneet tunteemme, – ja …