Tästä haaveilin ollessani työelämässä; sitten kun minulla on aikaa, annan sitä paitsi itselleni, myös muille. Nyt on se aika. Ei se kiire ole täysin hävinnyt; niin paljon on omia ihania toteuttamattomia asioita, mutta valinnan vapaudelta tämä elämän vaihe kuitenkin tuntuu.
Olemme mieheni kanssa jo muutaman vuoden, vielä työelämässäkin ollessamme, osallistuneet vapaaehtoistoimintaan varaisovanhempina perheelle (ja nykyään vähän toisellekin), jolla ei ole tarpeeksi tukiverkostoa. Tämä on ihanaa ja palkitsevaa hommaa Suosittelemme! Tarvitsijoita on paljon. Pääsimme tähän toimintaan Dilan kautta. (Opastus, tarvittava tuki, paljon yhteistä toimintaa ym. kuuluu asiaan.)
Meillä yhteydenpito perheen kanssa on monipuolista; vierailuja puolin ja toisin, meidän kaikkien synttäreiden viettoa, kuulumisten vaihtoa – myös äitien- ja isänpäivät huomioidaan lämmöllä. Pienten tekemiä piirustuksia, tunteellisia kirjeitä, halauksia – ja luottamuksen osoituksia; siinä palkkaa kylliksi.
Mistä on tyypillinen “mummolapäivä” tehty? Menneellä viikolla kaksi nuorinta siskosta saivat oman päivänsä, johon kuului tutun kaavan mukaan:
- värityskuvien valinta netistä ja tulostuksen tarkka seuranta
- karkkikauppaleikki
- välipala
- yllätyksenä Mommin ompelemat rusettipannat
- varavaarin ja koululaisen shakkipeli
- koululaisen katsoma Tähkäpää ja neljäveen Papunetin palapeli.
- ruokailu
- aarrerasian askartelu
- “kahvit” eli herkkuhetki talon tapaan
Yhdessäoloa sävyttävät kiireettömyys, kuulumisten vaihto, nauru ja hassuttelu (pieruhuumorikin) ja joskus pienten kiukuttelutkin. Perheen kanssa sovituista asioista pidetään kiinni. Ihan tavallista arkea – nooh, pienellä kultareunuksella.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Leena
Arvokasta “työtä” Leena ja Markku! Kunnioitan <3
Kiitos Vipe! Ihanaa syksyä!
Kiva seurata uutta blogiasi. Minä ja mieheni olemme myös varaisovanhempia.
Teija, mukava kuulla! Ihanaa syksyaikaa!