Täällä taas ollaan! Aika kiitää. Olen kyllä muistanut, että minulla on blogi, mutta kun on tuntunut siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Se on ikävä tunne. Sen tunteen toinen nimi on kylläkin laiskuus. Ja koska laiska töitään luettelee, niin luettelen tekemisiäni ihan vaikka omaksi ilokseni. Näyttää paremmalta ja ahkerammalta, kun kirjoittaa niistä luettelon.
Leiponut
Kokkaillut
Maalannut pari taulua
Tehnyt kuvansiirtotauluja
Neulonut pari puseroa
Ommellut ja korjaillut vaatteita
Liikkunut luonnossa
Kuvannut kaikkea kaunista
Järjestellyt ja siivoillut huushollia
Kuunnellut äänikirjoja
Katsellut televisiosta kaikenmaailman hömppää sekä uutisia
Lukenut kirjoja, aikakauslehtiä ja hesaria
Käynyt silmäleikkauksessa ja toipuillut siitä pikkuhiljaa
Syönyt suklaata
Laiskotellut, laiskotellut, laiskotellut…
Varsinaiseen asiaa palaan näiden kuvien jälkeen.
No sitten asiaan: varmasti meistä jokainen muistaa ne hyytävän kauhun hetket koronaepidemian alkaessa levitä, kun vallalle levisi varma tieto että ruoka (ja vessapaperi varsinkin) saattaa loppua. Meillä asia pyrittiin ottamaan melko rauhallisesti, mutta silti jonkin verran varamuonaa hommaten. Kauppojen hyllyt alkoivat kuitenkin olla hetkittäin melko tyhjät, joten tuntui siltä että otetaan nyt koriin mitä saadaa eli sitä sun tätä – varsinkin säilykkeitä.
Siinä sitten yhtenä päivänä turvaudun varamuonaan ja levittelen tonnikalaa pizzapohjan päälle. Hitsi, tää on tietty jotain halvinta lajia; niin sössöä ja hiutaleista. Ihan kuin jotain kissanruokaa…. Tarkistan huvikseni etiketin: tonnikalaa vedessä. Pirkka. Ja kyllä, pienellä fontilla Kissan! Se on kissanruokaa! Ja onhan siinä sivussa kissan kuvakin. On, jos huomaa.
Kummallakaan meistä ei ole varmaa mielikuvaan tuotteen ostamisesta. En myöskään jäänyt arvailemaan sen ihmiselle soveltuvuutta,tai tavaamaan tuoteselostetta, en tosiaankaan. Mielikuva kissanruuasta pizzan päällä, se vaan ei kiehdo. Lemmikittömässä huushollissa tonnikala päätyi biojätteisiin. Ja tosi tarkasti kylläkin katson nykyään tuotenimikkeet.
Tämä vappu on erilainen. Niin, tai ovathan kaikki vaput aina hieman erilaisia jo säiden suhteenkin. Olen nähnyt Facebookissa ihania kuvia rapsakoista munkkirinkilöistä. Maku on aivan tuntunut suussa. Lohdutukseksi niille, joita jonkinlainen vappuahdistus tai -väsymys piinaa laitan tähän kuvan meidän vappumunkeistamme. Ne on ostettu Cittarista, ne ovat muoviin pakattuja, ylisokerisia, rasvaisia ja kivasti hieman hionneita ja nihkeitä. Mutta niin ihanan vappuisia ja omalla tavallaan herkullisia. Ja siman tilalla meillä ovat vaihtoehtoisesti alkoholiton tai holillinen kuohuviini.
Rauhallista vappua!
Leena
Ja hei: Mitä vielä?-blogi on nyt paitsi Facessa niin myös Instassa!