Kun sinä jouluaattoiltana tulin kotiin, en toivonut itselleni muuta kuin palan pizzaa ja että saisin mahdollisimman pian vaipua uneen.
Olin muutama vuosi sitä ennen hypännyt säännöllisestä lastentarhanopettajan työstä kolmen alan yrittäjäksi. Näillä kaikille kolmelle alalle oli tyypillistä, että varsinkin jouluista muodostui äärettömän ruuhkaisia ja kiireellisiä. Yhteen niistä liittyi hyvin vahvasti jouluruokatilaisuuksien järjestäminen. Kahteen muuhun taas liittyi visualisointi. Jouluaikoina se tarkoitti kauneuden ja lämpimän tunnelman luomista mitä moninaisimmista materiaaleista.
Yrittäjän unet jäivät vähiin ja jatkuva jouluruokien tuoksussa työskentely alkoi viedä juhlavien aterioiden viehätysvoiman. Fyysinen ja henkinen väsymys alkoi himmentää joulun valoja ja tunnelmia. Sen luomani kauneuden näkivät muut, en minä. Siksi hartaimpiin joulutoivesiini kuului se pala pizzaa ja paljon unta. Voimia ei ollut enää paljoakaan oman joulun rakentamiseen ja siitä nauttimiseen. Joulu oli kävellyt ylitseni ja jättänyt minut – ja minä joulun.
Kun olin saanut yrittäjyydeltä sen minkä halusinkin – ehdottomasti myös ne kaikki hyvät puolet – siirryin takaisin varhaiskasvattajaksi. Jouluista tuli taas työnkin myötä lapsenomaisia ja iloisempia, mutta edelleen niissä oli usein se aikapula ja suorittamisen tunne mukana.
Nyt kun en enää ole työelämässä, minusta tuntuu että tavoitan vihdoin sen joulun jota ole kaivannut: rauhallisemman, paineettomamman, syvällisemmän. On outo tunne, kun voi paneutua asioihin ajan kanssa: vaikkapa kuivata appelsiinikoristeita kolme tuntia uunissa, suunnitella harkiten kodin jouluvaloja ja -koristeita, surfailla kakkureseptejä, katsella ikkunasta iltapäivän sinistä hetkeä. On ollut myös aikaa nauttia pienten vierailijoiden kanssa olemisesta ja joulun odottelusta. Niin moni asia on saanut uuden merkityksen.
On ihanaa muistella kaikkia elämänsä jouluja ja huomata, että niistä jokainen on kuitenkin ollut omalla tavallaan merkityksellinen. Jouluväsymyskin; se on pätevä syy määrätä itselleen lepoa.
Olen kai joulutoipuja. Tuntuu hyvältä, että joulu tulee takaisin.
APPELSIINIT AJAN KANSSA
Siivutin pari appelsiinia alle sentin viipaleiksi.Poistin siemenet, jotka helposti tummentavat hedelmälihan. Kuivatin niitä uunissa keskitasolla ritilän päällä noin kolme tuntia 50-75 asteessa. Pidin lusikkaa uuniluukun välissä, että höyry pääsi uunista ulos. Kääntelin siivuja välillä. Ihana tuoksu!
Kun viipaleet olivat nahkeita, otin ne uunista ja jätin vielä vuorokaudeksi ritilän päälle jatkokuivaukseen. Lopulta ne tuntuivat samalta kuin esim. kuivatut pehmeät aprikoosit.
Sähkön säästön kannalta on tässä puuhassa hyvä hyödyntää uunin jälkilämmöt ruuanlaiton yhteydessä. Kuivatuksen ei tarvitse olle aivan yhtäjaksoista.
Ketjutin viipaleet siimoihin ja sidoin ne oksaan ikkunakoristeeksi.
Hyvää joulua kaikille!
Leena