Olemme viimeisen kahdentoista vuoden aikana muuttaneet mieheni kanssa viisi kertaa. Joka kerta olemme karsineet tavaroita mahdollisimman paljon. Totuus on kuitenkin se, että uuteen asuntoon on myös hankittu aina jotain uutta ja juuri sinne niin äärettömän tarpeellista.
Vasta tässä nykyisessä kodissamme tavaroiden karsiminen on päässyt kunnolla toteutumaan. Asunto on tarkoituksella entisiä pienenmpi ja hyvin kompakti. Sisustushullulle se on hyvin haasteellista, mutta myös palkitsevaa: kaikelle on löydyttävä paikkansa.
Ensimmäinen sääntöni on että uutta säilytystilaa (esimerkiksi hyllyjä, laatikostoja, lokerikkoja, koreja) ei hankita. Kaiken on mahduttava olemassa oleviin tiloihin. Toinen sääntöni on se, että kulloinkin esillä olevien tavaroiden määrä pidetään rajallisena. Vaihtoehdot pysyvät jäähyllä kaapissa, kunnes niiden vaihtoaika koittaa.Tiukasti. Piste.
Vanhempani harrastivat vanhojen esineiden keräilyä. Lapsuuteemme kuului kauniita – ja myös rumankauniita – huutokaupoista tuotuja talonpoikaisantiikkiesineitä, “yllätyslaatikoita”, lukemattomia pieniä kiehtovia tavaroita menneiltä ajoilta. No, meitä lapsia ne eivät yhtä paljon kiinnostaneet, mutta opimme kuitenkin tavallamme arvostamaan vanhoja esineitä.
Tämä kevät ja kesä ovat olleet raskaita, mutta myös huojentavia ajanjaksoja. On ollut aika järjestää uudelleen ja täysremontin myötä tyhjentää edesmenneiden vanhempiemme koti. Vanhoja esineitä, vuosikerrostumia, muistoja – ja romua: talossa, aitoissa, autotallissa, navetassa, saunassa, riihessä… Loputtomasti.
Missä oli nyt se oppimamme vanhojen esineiden arvostus? Kuka meistä neljästä haluaisi näitä esineitä kotiinsa vaalittaviksi? – No, ei oikeastaan kukaan. Se vaan ei ollut mahdollista ihmisille, joilla jo on tarpeeksi tavaraa. Siispä jokainen valitsi itselleen jotakin oikeasti tarpeellista tai merkityksellistä.
Lopuista tavaroista luovuttiin tavalla tai toisella. Se tuntui pahalta ja julmaltakin, mutta toisaalta jollain omituisella tavalla myös helpottavalta. Onneksi talo päätyi yhdelle meistä, joten ainakin muutamat tutuista esineistä jatkavat uudistetussa ympäristössään.
Pyrimme välttämään ylenpalttista sisustusesineiden ripottelua kodissamme. Ihailen minimalismia. Nämä kuvissa olevat esineet ovat minulle kuitenkin tärkeitä tavalla tai toisella. Niillä jokaiselle on tarinansa, ne ilahduttavat, tuovat lämpimiä ajatuksia mieleen. Niistä muotoutuu hyvä kollaasi keittiön eleettömälle hyllylle (Ikeaa!). Ne ovat kuin keskenään keskusteleva oma yhteisönsä kaiken uuden ja funktionaalisen keskellä. Enempää tilaa tai huomiota ne eivät vaadi.
Niin tosiaan: Sisustussääntöni numero kolme: Jos jokin esine on todella ansainnut olemassaolonsa, se saa jäädä. Asia on vaan ensin tarkistettava kyseiseltä esineeltä. Vastaukseksi ei riitä se, että se maksoi niin paljon tai että hyllyssä on tyhjä kohta. Se tyhjä kohta saattaa antaa paljon enemmän mielenrauhaa kuin sen täyttävä itseään mainostava esine.
Mukavaa viikkoa kaikille!
– Leena –
